Raskauden TOP5

Jooh, tänään mittariin pyörähti rv 38 (37+0), mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että vauva on nyt täysikasvuinen ja valmis vaihtamaan paikkaansa masun sisältä tälle puolelle. Sen kunniaks aloin miettimään, että mitä kaikkea tää matka on pitänyt sisällään. Mieleen tulikin ihan hirveesti eri juttuja ja jos kirjaisin kaikki ylös, niin lista olisi loputon. Tän reilun kahdeksan kuukauden aikana mun keho ja mieli on muuttunut hurjasti, yrittäen sopeutua tulevaan äitiyteen ja sen mukana tuomiin muutoksiin. Jotkut näistä muutoksista on huomattavampia kuin toiset, ja osa mun elämää ja arkea lähes päivittäin. Juuri näistä risuista ja ruusuista ajattelinkin vähän avautua.

Närästys, ah tämä ihana ystäväni, jonka kanssa olen tallustellut käsikädessä koko raskauden! Tää on EHDOTTOMASTI ensimmäisiä asioita, mitä mulla tulee mieleen sanasta "raskaus". Ennen raskautta en oikeestaan ees tiennyt, mitä närästys on, mutta jo ensiviikoilta lähtien tätä rupes esiintymään ja loppua ei näy. Tuntuu, että pahenee vaan, mitä enemmän viikkoja kertyy. Eli närästys kiteytettynä; syöt jotain --> närästää, juot jotain --> närästää, makaat liian kauan --> närästää, kumarrut --> närästää, ja tätäkin listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta jospa en.. Eikä mua närästä koko ajan, mutta useampia kertoja päivässä kuitenkin. Eikä se aina oo niin paha (kun siihen on jo niin tottunut), mutta silloin, kun se kunnolla iskee, niin tuntuu kuin vatsahapot yrittäisivät kaivautua ruokatorven kautta keuhkoputkiin ja sitä kauttaa kaikkiin mun sisäelimiin. Mutta hei, deal with it!

Mielialanvaihtelut, jooh.. Tätä ei ihan alussa esiintynytkään, mutta nykyään, oivoi, tilanne on täysin eri. Musta tuntuu, että raskaus korostaa kaikkia tunteita; kun oot iloinen, niin oot tosi iloinen, mutta kun heikko hetki koittaa, niin kyyneleiltä ei vältytä, ja se vihantunne, sitä ei voi edes selittää, kun se yllättää. Ja tää kaikki voi tosiaan tapahtua vartissa. Oooh, those hormones! Tästä hyvänä esimerkkinä; V sanoi yks päivä jotain, vitsillä --> itkin 1,5 tuntia, näin jonkun sellasen mainoksen, missä oli joku kehitysmaan lapsi, joka näki nälkää (niinkun niissä mainoksissa yleensäkin on ja kaikki varmaan tietää, mitä tarkotan) --> herkityin niin, että en pystyny kattoo sitä mainosta edes loppuun, V jättää  tyhjän maitotölkin pöydälle --> oikeesti joudun hammasta purren peittämään sen kiukun, etten mäkättäs turhasta, ostan vauvalle jotain (esim. sukat tai tuttiketjun) --> sitä ilon ja onnen määrää ja loppuun vaikka herkät biisit --> en suosittele.. 

Mieliteot, tää tulee varmaan monille mieleen ensimmäisenä, kun puhutaan raskaudesta. Multa on tosi monet kysyneet, että onko ollut mitä mielitekoja, mutta ei, ei mulla oo ollut hirveemmin ja mun isä sanoikin, että se joka on päässyt helpolla tän asian suhteen en ole minä, vaan V! Mitä mulle nyt päälimmäisenä tulee näistä mieliteoista mieleen, niin niitä on neljä; tikkarit, mehujää, vihreät omenat ja viinilasista juominen. Tästä voi jo päätellä, että helpolla oon päässyt, enkä oo tainut vielä kertaakaan passittaa V:tä vartavasten kauppaan ostamaan jotain, vaan siks, että mun tekee sitä mieli. Ja nääkin mieliteot tuli vasta nyt loppuraskaudesta.

"Minä-kuva", en tiedä onko tää nyt ihan oikea sana kuvaamaan sitä, mitä ajan takaa, mutta yritän vähän avata tätä aihetta. Silloin raskauden alkuaikoina odotti tosi malttamattomasti sitä masun pullahtamista, mikä mulla tapahtui aika myöhään, muistaakseni joskus rv 27 tienoilla. Silloin oli ihana ihastella sitä pientä kumpua, mikä oli muodostunut. Tuntui, ettei enää silittele vaan sitä omaa masua, vaan ihan konkreettisesti näki, että joku siellä on, kun liikkeetkin jo tunsi. Kyllä, nykyäänkin tykkään ihastella tätä kumpua, mutta välillä kun katsoo niitä vanhoja kuvia, missä on hoikka ja pystyi käyttää nättejä vaatteita, niin tulee todella haikea mieli. Ihan paha mielikin! Oon V:lle aina silloin tällöin sanonutkin, että kato kun mä oon tällänen pullukka ja kaikki muut on tosi laihoja ja nättejä ja niillä on ihania vaatteita (nykyään kun mun vaatevaihtoehdot on vähän rajallisemmat, kun aiemmin), mutta onneks V on jaksanut kannustaa; "kulta sä olet raskaana, et sä ole lihava ja kohta tää on ohi ja sitten saat taas käyttää niitä vaatteita, mitä haluat!". Kyllä se parantaa aina sitä omaa oloa. Ja mikä on ollut helpottavaa huomata, niin oon selvinnyt tähän asti ilman mahan raskausarpia, mitä oon vähän pelolla odottanut. Positiivisella asenteella jatketaan, niin jospa ne pysyis piilossa myös loppuun asti!

Ja paras juttu, minkä jätin listan viimeiseksi;

Vauvaostokset, ehdottomasti parasta koko raskaudessa! Sanoin jo heti alussa, että rupeen tekemään hankintoja vasta puolivälin tienoilla, koska muuten se lähtee käsistä. Ja aaa että, kuinka oonkaan nauttinut tästä shoppailusta! On ollut ihana katsella kaikkea vauvatavaraa kaupoissa, kirppareilla ja netissä. Hypistellä, ihastella ja etsiä niitä supersöpöjä yksilöitä sille omalle pikkuiselle. Tässä muodostuu myös se mielikuva siitä, miltä mun vauva näyttää näissä vaatteissa ja miten tuun vaihtamaan vaippoja just tällä pöydällä ja tän hoitoalustan päällä. Tää shoppailu on ollut mulle korvaamaton apu, mikä on auttanut jaksamaan tätä välillä niin tukalaakin oloa! Oon aika varma, että nimenomaan vauvaostokset on jokaisen tulevan äidin kohokohta ennen synnytystä. 

Ihanaa viikonloppua ja iso tsemppi kaikille kanssaodottajille, nauttikaa!

Familytime by Jennamama