Muutama viikko sitten äitiysneuvolassa todettiin, että mun rauta-arvot olivat todella alhaalla ja näytinkin silloin ihan haamulta ja olin itsekin huomannut vireystasoni laskeneen. Silloin mulle määrättiin rautatabletteja otettavaksi kahdesti päivässä. Parin viikon jälkeen rauta-arvot olivatkin nousseet normaaliksi, minkä huomasin kyllä itsekin silloin vireyden palauduttua. Edellisellä neuvola käynnillä kysyinkin, että voisiko annostusta laskea yhteen tablettiin päivässä ja sovittiinkin, että jatketaan sillä, jos koen sen riittävän. Nyt kuitenkin tuntuu, että vireystaso on lähtenyt taas laskuun, joten ei auta kun palata samaan vanhaan, ja kokeilla, jos se sillä tupla-annostuksella taas helpottaisi. Onneksi tällä viikolla on taas aika käydä neuvolassa katsomassa sekä äidin, että vauvan vointia, niin samalla selviää sitten tämä rauta asiakin!
Tänään on muutenkin ollut vähän jännä päivä, sillä kaiken sen väsymyksen lisäksi alkoi tuntua, että kroppa antaa merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Koska viikkoja on mittarissa sen verran, että käynnistyminen voisi ollakin hyvin mahdollista, niin päätin soittaa äitipolille. Sieltä käskivätkin tarkkailla omaa vointia ja seurailla vauvan liikkeitä. Onneksi kyse oli vaan jostain ohimenevästä tukalasta olosta, sillä mun mielessä pyöri vain ajatukset; "En jaksa synnyttää tänään" ja "Hitto, jos tää syntyy nyt, niin ne mun tilaamat vaunut tulee vasta parin viikon päästä..". Huvittaa, miten ihmismieli reagoi erilaisiin tilanteisiin ja mun mieli oli näköjään tänään tätä mieltä.
Välipalan ja päikkäreiden jälkeen huono olo helpottikin sen verran, että pesin TAAS pyykkiä, tänään kuitenkin vaan pari koneellista. Siis mistä se kaikki pyykki tulee? Ei mitään hajua, mutta nyt on pesty parin päivän aikana VIISI koneellista ja tähän määrään on sisältynyt niin perusvaatteita, petivaatteita kuin V:n työvaatteitakin. Nyt illasta, kun J:n nukkumaanmeno aika koitti ja poika saatiin unille, niin ajattelin jatkaan yhtä niistä mun miljoonasta keskenjääneestä DIY/käsityö- projektista.
Löysin joskus äitiysneuvolan aulasta kasan lehtiä, mitä sai ottaa, ja nokkelana tyttönä bongasin sieltä tottakai jonkun "timantti/himmeli/mobile"-ohjeen, mikä vaikutti kivalta idealta toteuttaa omaan kotiin. Mun äitipuoli sanoikin joku aika sitten, että mulle on muodostunu pesänrakennusvietti ja kyllä oon ihan samaa mieltä! JOTEN tän "pillitimantti"-ohjeen innostamana ostin tarpeet tätä varten ja rakensinkin yhden timantin valmiiksi. Totesin, että ei hyvältä näytä ja se jäi siihen. Nyt sitten ajattelin kokeilla tätä uudestaan ja ihan hirvee tuli tästäkin timantista! Onneksi tälläsenä "en luovuta"-ihmisenä tein sit kuitenkin vielä kolmannen timantin ja kappas, sittenhän se onnistui, kuin onnistuikin ja siitä tuli ihan nätti! Eikös se sanontakin kuulu, että "kolmas kerta toden sanoo" ja pätee näköjään tähänkin projektiin. Vielä pitäis onnistua tekemään noita nättejä yksilöitä muutama lisää ja saada ne vielä yhdessä kokonaisuutena näyttämään hyvältä. Huoh. No, pitää kävellä käsityökauppaan ostamaan jotain timatteja tai puuhelmiä noiden isompien "timanttien" kaveriksi, niin eiköhän siitä jonkin näköinen "timantti/himmeli/mobile" muotoudu. Tässä siis yksi niistä monista keskeneräisyyksistä, mistä aiemmin jo mainitsinkin.
Tähän projektiin ei siis tarvii muuta kun pillejä ja ohutta rautalankaa, jos joku muukin innostuu tätä kokeilemaan. Jos kaupoista ei löydy oikean värisiä pillejä, niinku mun kohdalla meinas käydä, niin toki voi "spreijata" sitten itselleen mieleiseks ja lisäillä niitä helmiä kaveriks. Seuraava haaste tuleekin varmaan olemaan, että mihin ton valmiin härpäkkeen sit ripustaa kotia koristamaan. Jos tää ei mun ja V:n makkarista itselleen paikkaa löydä, niin sit varmaan poikien huoneeseen.
Onnistuneita askarteluhetkiä kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti