Hyviä uutisia!

Tänä aamuna katsoin kelloa 5:59 ja kello 6:19 totesinkin, että taitaa nämäkin unet olla tässä. Eikun Moccamasteri tulille ja aamupalalle.. Mulle on monet sanoneet "nuku vielä kun se on mahdollista", vaan enpä olisi uskonut, että vauva herättelee jo tässä vaiheessa, ennenkun on edes syntynyt! Mulla on puhelimessa joku raskaus-sovellus, mistä voi seurata raskauden etenemistä, merkkailla painot ja neuvolat ym. ylös, mikäli haluaa. Se jotenkin herättää mut siihen todellisuuteen, että enää ei ookkaan pitkä aika h-hetkeen ja musta tuntuu, että vastahan testi näytti kahta punasta viivaa. Ihan hullua, miten tää aika on kulunut!

En oo hirveesti lisäilly mitään masukuvia minnekkään mediaan ja julkisilla paikoilla kulkiessanikin tykkään kulkea sellasissa "ei niin huomiota herättävissä"-vaatteissa. En tiedä, mutta musta tuntuu, että näytän enemmän vaan pulleelta, kun raskaalta ja siks varmaan ei oo huvittanut lisäillä mitään kuvia tai kulkea muutenkaan mahaani esitellen. Monet on sanoneetkin, että tää maha on ollut pieni koko raskauden ajan ja takki päällä ei välttämättä edes huomais, että vauva siellä köllii, vaikka viikkoja tulee huomenna 36+0 (rv37)! 

Tänään tosiaan käytiin neuvolassa tsekkailee taas äidin ja vauvan vointia ja kaikki oli kunnossa, kuten pitääkin. Jopa rauta-arvot, joista olin vähän huolissani. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että paino oli laskenu viime kerrasta melkein 1,5 kiloa ja näin ollen koko raskauden aikana kertyneitä kiloja on tähän asti tullu vasta 7 kg! Sinäänsä ihan ilonen uutinen mulle, että ei oo hirveemmin sitä "ylimäärästä" tullut, mutta en ois uskonu, että se voi vielä tässä vaiheessakin laskea, koska vauvan painohan nousee just nyt hurjaa vauhtia. 

Koska mulla alko äitiysloma ja V on ollut tähän asti kotona J:n kanssa vuoroviikot, niin on väkisinkin jouduttu miettimään nää työkuviot uusiksi. Tällä viikolla V kävi sit työhaastattelussa ja lupasin viedä sen pihville, jos tärppää. Ja kappas, niinhän se saikin sen työn! En kyllä yhtään epäillytkään, etteikö saisi ja ollaan kyllä tosi ylpeitä meidän isistä. On se pihvinsä ansainnut. Tuntuu, että paino putoo aina harteilta, kun taloudellisesti menee hyvin, eikä siitä tarvii olla huolissaan kaikkien muiden juttujen ohella. 

Seuraava juttu mitä oonkin jo nyt vähän alkanut jännittää on V:n tulevat työajat. Kyseessä on siis kolmivuorotyö ja iltavuoroviikot sattuu just aina samoille viikoille kun J on meillä. Eli päiväkoti ei siis ole vaihtoehtona, ainakaan alkuun. Kyllähän me ollaan J:n kanssa kahdestaankin pärjätty, jos V:llä on ollut menoa, mutta tähän yhtälöön kun lisää vauvan, niin kuvio on mulle täysin uusi. Joudun käytännössä opettelemaan vauvan hoidon samalla, kun vahdin 2-vuotiasta pirivieteriä. No, mutta eikös se niin oo, että vaikeudet on tehty voitettaviksi, joten enköhän mä tästäkin haasteesta selviydy! Onneks mulla on mahtava perhe, joka varmasti pystyy auttamaan, jos tulee paha paikka. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Familytime by Jennamama