V pyysi multa jo eilen illalla, että voisinko aamupäivällä tehdä ruuan niin, että hän saisi töihin mukaan kotiruokaa. Tän aamun aloitinkin sitten nakkikastikkeen kokkailulla ja V:n töihin lähdettyä alkoikin perinteinen päikkäriaika lähestyä väsymyksen merkein. En kuitenkaan oikaissut itseäni tavalliseen tapaani sohvalle, vaan aloitin lähes koko viikon ajalta rästiin jääneiden kotitöiden perusteellisen hoitamisen. Tulikin siinä puuhaillessa viikattua vaatteet narulta, pestyä pyykit, laitettua astiat, järjesteltyä paikat, vietyä roskat, tuuletettua asuntoa ja touhukkaana aloitin vielä talvikamojen pesun ja varastoon pakkailunkin!
Myöhemmin mun hyvä ystävä tuli käymään kahvilla ja päiviteltiinkin siinä kuulumiset ihan pidemmän kaavan mukaan ja terapoitiin toinen toistamme. Mun mielestä on ihanaa, että mulla on just tollasia ystäviä, että vaikka puoleen vuoteen ei nähtäiskään, niin silti se jälleennäkeminen on yhtä luonnollista ja tuntuu, ettei ois koskaan erossa oltukaan. Näitä lisää! Kahvittelun jälkeen käytiin vielä Prismassa ostamassa J:n synttäreille vähän tarpeita ja mukaan ois tarttunut vaikka mitä ihania tavaroita, mitä olisin aivan ehdottomasti (en todellakaan) tarvinnut, mutta sain hillittyä itseni, enkä ostanut mitään ylimääräistä. Sekin jo yks voitto tälle päivälle! Höpöttelyä jatkettiin sitten vielä uudemman kahvittelun merkeissä.
Tän päivän yhteenvetona siis voin todeta, että toi lepääminen ei ehkä oo se "mun juttu" kerätä voimia, vaan päinvastoin; mitä enemmän päivän aikana on aktiviteettia, sitä energisemmäksi itseni koen. Olo on HUOMATTAVASTI virkeämpi, kuin moneen päivään! Meitä on moneen junaan ja mulle näköjään paras tapa pitää itseni liikkeessä, on pysyä liikkeessä. Puuhastelu, sosiaaliset tilanteet, aurinko, ulkoilu; näissä on sitä jotain elämän eliksiiriä.
Virkeämpää viikon jatkoa, piristäkää toisianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti