Lähtölaskentaa

Laitoin just astianpesu- ja pyykinpesukoneet jylläämään, keittelin kupin suklaakahvia ja ajattelin tulla päivittelemään vähän mun tekemisiä ennenkun mun serkku tulee käymään kahvilla. Oon tänään kerennyt jo käymään pienellä happihyppelyllä (painosanalla pienellä, koska unohdin mun lapaset kotiin..) ja pakkasin Töpselin sairaalakassin loppuun, kun se homma jäi eilen vähän kesken.

Tänään jäljellä 25 päivää laskettuun ja h-hetki on päivä päivältä lähempänä. Jännitys alkaa jo pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon ja eilen päätin sit, että on aika alkaa pakkailemaan jo sairaalakasseja. En oo koskaan ennen tätä joutunut tekemään, joten asia on mulle täysin uusi, enkä oikein tiennyt, että mitä kaikkea vauva sitten sinne tarvitsee. Pakkasin mukaan reilusti vaatetta ja varmuuden vuoksi kahta kokoa; 50 ja 56 senttisiä, jos vaikka sattuiskin olemaan isompi tapaus ja ihan pienimmät vaatteet ei oiskaan sopivia. Toivottavasti ois kuitenkin suht pieni poikanen synnytystä ajatellen!

Mukaan pakkailin;

• muutaman kappaleen bodeja ja housuja
• 2 hattua, toinen ohuempi ja toinen vähän paksumpi
• 2 paria sukkia ja villasukat
• sukkahousut 
• tumput
• kokohaalarin
• toppapuvun
• ulkotumput ja -töppöset
• 2 tuttia

Luulen, että näillä vauva pärjää hyvin sen pari päivää, kunnes päästään kotiin. V:n kanssa ajateltiin, että omilla saikkulaukuilla ei niin kiire ole, vaan varmaan keretään ne sitten pakkailla kun lähtö tulee. Tuskin ensisynnyttäjillä se synnytys kuitenkaan käynnistymisen jälkeen on ihan vartissa ohi! Eli ei mitään hätäkiirettä pitäisi asian kanssa tulla. Toivottavasti.

Eilen käytiin myös synnytysvalmennuksessa keskussairaalalla. Mulle tästä kolme tuntisesta tietopläjäyksestä oli iso apu, koska siellä käytiin asiat läpi synnytyksen käynnistymisen alkamisesta, vauvan kotiin lähtöön ja hoitamiseen asti. Nyt kun synnytysosasto ja kivunlievitysmenetelmät on kertaalleen läpi käyty, niin voi turvallisin mielin keskittyä odottamaan ja keräämään voimia, sekä miettiä, että mikä olis just mulle se paras tapa selviytyä tulevasta "maratoonista". Yleisesti ottaen mulle jäi tosta käynnistä sekä innostunut olo, kuin vähän jännittynyt ja pelokaskin. Mutta hei, h-hetki on lähellä ja se on ihan normaalia, senkin opin siellä!

Tänään on ollut aivan ihana, aurinkoinen päivä ja musta tuntuu, että näistä päivistä saa aina tankattua itteensä sitä positiivista energiaa ja jaksamista. Vaikka mulla onkin ollut tosi tylsä päivä yksin kotona, kun V:kin on töissä eikä oo mitään seuraa, niin silti jaksaa hymyillä ja meinasinkin, että voisin leipoa sämpylöitä ruualle, sitten kunhan V pääsee töistä kotiin. Tän päivän menu siis todennäköisesti tonnikalapastaa ja tuoreita sämpylöitä. 

Pakko tähän loppuun vielä avautua elämää suuremmasta ongelmasta, mikä tuottaa mulle harmaita hiuksia. Nimittäin selfiet. Kun katon itseäni peilistä ja totean, että joo, tänään on hyvä päivä ottaa kuva tästä omasta naamasta, niin lopputulos; kameran kuvarullassa on 837 selfietä, missä ne ilmeet on just sellasia, että päässä rupee soimaan SANNI:n "Että mitähän vittua" ja sit kun vilkasen taas peiliin, en ymmärrä, että mikä mättää.. Mun puhelimessa on varmaan jotain vikaa tai sit se on vaan tää naama. En tiedä. Siirryn tästä varmaan gigantin sivuille kattelee jos sieltä löytys helpotusta tähän ongelmaan ja kuvatkin rupeis onnistuu. No, mutta aina sieltä miljoonan kuvan joukosta onnistuu jotenkin karsimaan ne vähiten epäonnistuneimmat otokset, mitkä kehtaa just ja just julkastakki. Silloin tällöin. 

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Familytime by Jennamama