Synttärijuttuja

Eilen vietettiin J:n 2- vuotis synttäreitä mun näkökulmasta katsottuna aika kaoottisissa merkeissä. Mulla on viikon jatkunut päänsärky, minkä vuoksi V passitti mut soittamaan päivystykseen. Sieltä mut ohjattiin soittamaan synnärille, mistä sitten mulle sanottiin, että olisi hyvä käydä tarkistuskäynnillä sulkemassa pois raskausmyrkytyksen mahdollisuus. No, sovittiin hoitajan kanssa puhelimessa, että menen käymään siellä noin kello 10 aikaan. Ajattelin, ettei siellä kauaa mene ja ehdin hyvin vielä järjestelemään kaiken valmiiksi kello 14 mennessä, kun J:n ensimmäiset synttärivieraat tulisivat. Kaksi tuntia myöhemmin mulle alkoi jo iskeä todella kova stressi ja paniikki etten ehdi tekemään mitään valmiiksi ja sorruinkin sitten jakamaan tätä ahdistustani synnytysosaston hoitajalle, joka sitten joutui lohduttamaan tätä hätäpaniikista kärsivää stressipotilasta. Mutta anyway, mulla ja vauvalla oli kaikki kunnossa, joten päästiin lähtemään kotiin.

Kun vihdoin olin kotona, niin synttäreiden alkuun oli enää 1,5 tuntia aikaa, ja kuten arvata saattaa, eihän täällä ollut kahdelta mitään valmiina. Eikä sitä painetta helpottanut yhtään, että kaikki, lähes 30 juhlijaa, sattuivat samaan aikaan tulemaan. Just V:n kanssa jälkeenpäin puhuttiin, että oli virhe laittaa kutsuun "..kello 14 jälkeen", sillä riski oli olemassa, että kaikki tulevat siis juurikin siihen aikaan, heh. Synttärit hoituivatkin lennosta kaaoksen ja väenpaljouden keskellä; niin tarjoilu, kuin leipominenkin. Juhlatunnelmaa siivittämässä oli tietenkin myös trooppinen ilmasto, kun uunin lisäksi aurinkokin paahtoi koko päivän!

Vaikka täällä olikin melkoinen ruuhka, niin olen todella otettu, että melkein kaikki kutsuvieraat pääsivät tulemaan paikalle pitkänkin matkan päästä, eikä (toivottavasti) pahastunut, vaikka kahvi ja tarjoilut olikin vähän "noutopöytänopeatsyöhitaat"- tyylinen. Jälkeenpäin ajateltuna mua harmittaa ihan sikana, kun en oikein kerennyt juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Seuraava samanlainen sirkus onkin varmaan edessä sitten Töpselin ristiäisten järjestelyissä. Jospa siellä sitten ehtisi seurustella muidenkin kuin sähkövatkaimen ja kahvinkeittimen kanssa! Noh, juhlista selvitty ehjin nahoin, mutta voin luvata ja vannoa, että lääkäriin en enää mene vaikka olisi pää kainalossa, jos jotain pitää järjestää samalle päivälle. Huhhuh!

J sai hirmuisesti ihania lahjoja, mitä en valitettavasti eilen oikein kerennyt sen tarkemmin katsoa. Tänään sitten, kun V oli koko päivän töissä ja me oltiin J:n kanssa kahdestaan kotona, oli hyvin aikaa tutkiskella kaikki uudet lelut ja tavarat läpi. Me ostettiin V:n kanssa molemmat omat lahjat J:lle, niin pääsipähän kumpikin sitten valikoimaan sitä itsellekin mieleistä pakettia. V osti CAT- autoja, mitkä soveltuu niin hiekkalaatikolle, kuin sisällekin ja J:hän tykkäsi näistä ihan sikana! Toinen on vieläpä sen verran isompi (kippiauto?), että siinä pystyikin sopivasti kyyditsemään mun ostamaan lahjaa. Ostin siis J:lle ison paketin LEGO duploja, missä tuli mukana rakennusalustojakin. Meillä noi duplot on kyllä kovassa kulutuksessa ja koska itsekin tykkään niillä rakennella, niin tää oli kyllä ihan nappiostos. Isona plussana mainittakoon nyt sekin, että J ei saa niitä rikki, joten säilyy ehjänä ehkä seuraavallekin käyttäjälle. J sai vielä tädiltäkin ison paketin samaisia palikoita, niin nyt on Legoja millä rakennella. Onni onnettomuudessa, etten ostanut juurikin sitä samaa pakettia, vaan vaihdoin sen vielä viimehetkellä, muuten J:llä olisi nyt duplo jääkarhut ja valaat tuplana! Lisäksi hän sai hirmuisesti karkkia, vaatteita, kirjoja, muovailuvahaa, auton, junaradan ja muuminuppipalapelin. Mun on kyllä pakko hehkuttaa tota nuppipalapeliä, on se niin ihana! Ja samaa mieltä taitaa olla J:kin, kun koko päivän oli nuppimuumit mukana minne hän menikin.

Rankan sunnuntain jälkeen huokaisen helpotuksesta, rennompaa uutta viikkoa kaikille!

Familytime by Jennamama

Eat-sleep-rest, repeat

Jooh. Mulla on tän viikkoa ollut todella voimaton ja väsynyt olo ja olenkin tätä oloa pyrkinyt kohentamaan sillä levolla, mitä mulle tunnutaan joka tuutista suositeltavan. Olen nukkunut aamulla pitkään ja nukkunut päivisin vielä päikkäritkin, mutta lopputulos on ollut aina sama; olo on vain entistä väsyneempi. Ja pahenee vain päivä päivältä! Koska V:lläkin alkoi työt tällä viikolla, niin tää viikko onkin mulla mennyt sohvalla maatessa, yhtä neuvolakäyntiä ja perhevalmennusta lukuunottamatta. On tuntunut just siltä, että toi sohva on imenyt musta kaiken elinvoiman ja tunsin jo, kuinka oon alkanut nukkaantumaan sen verhoiluun kiinni. Seinät kaatuu päälle, ahdistaa, päähän koskee, on tylsää, muttei silti jaksa tehdä mitään.. Tänään sitten herätessäni (taas väsyneempänä, kuin eilen) päätin, että tänään jää ne päikkärit nukkumatta ja saan jotain aikaiseksi. Ja olo on ollutkin kuin uudestisyntyneellä!

V pyysi multa jo eilen illalla, että voisinko aamupäivällä tehdä ruuan niin, että hän saisi töihin mukaan kotiruokaa. Tän aamun aloitinkin sitten nakkikastikkeen kokkailulla ja V:n töihin lähdettyä alkoikin perinteinen päikkäriaika lähestyä väsymyksen merkein. En kuitenkaan oikaissut itseäni tavalliseen tapaani sohvalle, vaan aloitin lähes koko viikon ajalta rästiin jääneiden kotitöiden perusteellisen hoitamisen. Tulikin siinä puuhaillessa viikattua vaatteet narulta, pestyä pyykit, laitettua astiat, järjesteltyä paikat, vietyä roskat, tuuletettua asuntoa ja touhukkaana aloitin vielä talvikamojen pesun ja varastoon pakkailunkin!

Myöhemmin mun hyvä ystävä tuli käymään kahvilla ja päiviteltiinkin siinä kuulumiset ihan pidemmän kaavan mukaan ja terapoitiin toinen toistamme. Mun mielestä on ihanaa, että mulla on just tollasia ystäviä, että vaikka puoleen vuoteen ei nähtäiskään, niin silti se jälleennäkeminen on yhtä luonnollista ja tuntuu, ettei ois koskaan erossa oltukaan. Näitä lisää! Kahvittelun jälkeen käytiin vielä Prismassa ostamassa J:n synttäreille vähän tarpeita ja mukaan ois tarttunut vaikka mitä ihania tavaroita, mitä olisin aivan ehdottomasti (en todellakaan) tarvinnut, mutta sain hillittyä itseni, enkä ostanut mitään ylimääräistä. Sekin jo yks voitto tälle päivälle! Höpöttelyä jatkettiin sitten vielä uudemman kahvittelun merkeissä.

Tän päivän yhteenvetona siis voin todeta, että toi lepääminen ei ehkä oo se "mun juttu" kerätä voimia, vaan päinvastoin; mitä enemmän päivän aikana on aktiviteettia, sitä energisemmäksi itseni koen. Olo on HUOMATTAVASTI virkeämpi, kuin moneen päivään! Meitä on moneen junaan ja mulle näköjään paras tapa pitää itseni liikkeessä, on pysyä liikkeessä. Puuhastelu, sosiaaliset tilanteet, aurinko, ulkoilu; näissä on sitä jotain elämän eliksiiriä.

Virkeämpää viikon jatkoa, piristäkää toisianne!

Familytime by Jennamama

Raskauden TOP5

Jooh, tänään mittariin pyörähti rv 38 (37+0), mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että vauva on nyt täysikasvuinen ja valmis vaihtamaan paikkaansa masun sisältä tälle puolelle. Sen kunniaks aloin miettimään, että mitä kaikkea tää matka on pitänyt sisällään. Mieleen tulikin ihan hirveesti eri juttuja ja jos kirjaisin kaikki ylös, niin lista olisi loputon. Tän reilun kahdeksan kuukauden aikana mun keho ja mieli on muuttunut hurjasti, yrittäen sopeutua tulevaan äitiyteen ja sen mukana tuomiin muutoksiin. Jotkut näistä muutoksista on huomattavampia kuin toiset, ja osa mun elämää ja arkea lähes päivittäin. Juuri näistä risuista ja ruusuista ajattelinkin vähän avautua.

Närästys, ah tämä ihana ystäväni, jonka kanssa olen tallustellut käsikädessä koko raskauden! Tää on EHDOTTOMASTI ensimmäisiä asioita, mitä mulla tulee mieleen sanasta "raskaus". Ennen raskautta en oikeestaan ees tiennyt, mitä närästys on, mutta jo ensiviikoilta lähtien tätä rupes esiintymään ja loppua ei näy. Tuntuu, että pahenee vaan, mitä enemmän viikkoja kertyy. Eli närästys kiteytettynä; syöt jotain --> närästää, juot jotain --> närästää, makaat liian kauan --> närästää, kumarrut --> närästää, ja tätäkin listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta jospa en.. Eikä mua närästä koko ajan, mutta useampia kertoja päivässä kuitenkin. Eikä se aina oo niin paha (kun siihen on jo niin tottunut), mutta silloin, kun se kunnolla iskee, niin tuntuu kuin vatsahapot yrittäisivät kaivautua ruokatorven kautta keuhkoputkiin ja sitä kauttaa kaikkiin mun sisäelimiin. Mutta hei, deal with it!

Mielialanvaihtelut, jooh.. Tätä ei ihan alussa esiintynytkään, mutta nykyään, oivoi, tilanne on täysin eri. Musta tuntuu, että raskaus korostaa kaikkia tunteita; kun oot iloinen, niin oot tosi iloinen, mutta kun heikko hetki koittaa, niin kyyneleiltä ei vältytä, ja se vihantunne, sitä ei voi edes selittää, kun se yllättää. Ja tää kaikki voi tosiaan tapahtua vartissa. Oooh, those hormones! Tästä hyvänä esimerkkinä; V sanoi yks päivä jotain, vitsillä --> itkin 1,5 tuntia, näin jonkun sellasen mainoksen, missä oli joku kehitysmaan lapsi, joka näki nälkää (niinkun niissä mainoksissa yleensäkin on ja kaikki varmaan tietää, mitä tarkotan) --> herkityin niin, että en pystyny kattoo sitä mainosta edes loppuun, V jättää  tyhjän maitotölkin pöydälle --> oikeesti joudun hammasta purren peittämään sen kiukun, etten mäkättäs turhasta, ostan vauvalle jotain (esim. sukat tai tuttiketjun) --> sitä ilon ja onnen määrää ja loppuun vaikka herkät biisit --> en suosittele.. 

Mieliteot, tää tulee varmaan monille mieleen ensimmäisenä, kun puhutaan raskaudesta. Multa on tosi monet kysyneet, että onko ollut mitä mielitekoja, mutta ei, ei mulla oo ollut hirveemmin ja mun isä sanoikin, että se joka on päässyt helpolla tän asian suhteen en ole minä, vaan V! Mitä mulle nyt päälimmäisenä tulee näistä mieliteoista mieleen, niin niitä on neljä; tikkarit, mehujää, vihreät omenat ja viinilasista juominen. Tästä voi jo päätellä, että helpolla oon päässyt, enkä oo tainut vielä kertaakaan passittaa V:tä vartavasten kauppaan ostamaan jotain, vaan siks, että mun tekee sitä mieli. Ja nääkin mieliteot tuli vasta nyt loppuraskaudesta.

"Minä-kuva", en tiedä onko tää nyt ihan oikea sana kuvaamaan sitä, mitä ajan takaa, mutta yritän vähän avata tätä aihetta. Silloin raskauden alkuaikoina odotti tosi malttamattomasti sitä masun pullahtamista, mikä mulla tapahtui aika myöhään, muistaakseni joskus rv 27 tienoilla. Silloin oli ihana ihastella sitä pientä kumpua, mikä oli muodostunut. Tuntui, ettei enää silittele vaan sitä omaa masua, vaan ihan konkreettisesti näki, että joku siellä on, kun liikkeetkin jo tunsi. Kyllä, nykyäänkin tykkään ihastella tätä kumpua, mutta välillä kun katsoo niitä vanhoja kuvia, missä on hoikka ja pystyi käyttää nättejä vaatteita, niin tulee todella haikea mieli. Ihan paha mielikin! Oon V:lle aina silloin tällöin sanonutkin, että kato kun mä oon tällänen pullukka ja kaikki muut on tosi laihoja ja nättejä ja niillä on ihania vaatteita (nykyään kun mun vaatevaihtoehdot on vähän rajallisemmat, kun aiemmin), mutta onneks V on jaksanut kannustaa; "kulta sä olet raskaana, et sä ole lihava ja kohta tää on ohi ja sitten saat taas käyttää niitä vaatteita, mitä haluat!". Kyllä se parantaa aina sitä omaa oloa. Ja mikä on ollut helpottavaa huomata, niin oon selvinnyt tähän asti ilman mahan raskausarpia, mitä oon vähän pelolla odottanut. Positiivisella asenteella jatketaan, niin jospa ne pysyis piilossa myös loppuun asti!

Ja paras juttu, minkä jätin listan viimeiseksi;

Vauvaostokset, ehdottomasti parasta koko raskaudessa! Sanoin jo heti alussa, että rupeen tekemään hankintoja vasta puolivälin tienoilla, koska muuten se lähtee käsistä. Ja aaa että, kuinka oonkaan nauttinut tästä shoppailusta! On ollut ihana katsella kaikkea vauvatavaraa kaupoissa, kirppareilla ja netissä. Hypistellä, ihastella ja etsiä niitä supersöpöjä yksilöitä sille omalle pikkuiselle. Tässä muodostuu myös se mielikuva siitä, miltä mun vauva näyttää näissä vaatteissa ja miten tuun vaihtamaan vaippoja just tällä pöydällä ja tän hoitoalustan päällä. Tää shoppailu on ollut mulle korvaamaton apu, mikä on auttanut jaksamaan tätä välillä niin tukalaakin oloa! Oon aika varma, että nimenomaan vauvaostokset on jokaisen tulevan äidin kohokohta ennen synnytystä. 

Ihanaa viikonloppua ja iso tsemppi kaikille kanssaodottajille, nauttikaa!

Familytime by Jennamama

Sitterin metsästystä

Meillä oli joskus iskän ja P:n kanssa puhetta sitterin hankinnasta ja he lupautuivat silloin sen meille hankkimaan, kun sopiva yksilö löytyy. Sovittiinkin, että kun mun mammaloma alkaa ja aikaa on, niin lähdetään etsimään "sitä oikeaa". Eilen me sitten lähdettiin kiertelemään porukassa lastentarvikeliikkeitä ja löydettiinkin poitsulle ihania tavaroita ja muutama vaatekappale. Ja tuleva ukki ja P tietenkin maksoivat!

Ensimmäisestä liikkeestä (missä käytiin sitteriä etsiskelemässä) matkaan tarttui aivan ihana vaunuverho sekä uudet tuttiosat tuttipulloon. Mun on pakko vähän hehkuttaa tota merkkiä; nimittäin Färg & Form. Jo silloin kun ensimmäisen kerran rupesin katselemaan lastentarvikkeita, niin silmään osui tämän kyseisen merkin tuotteet ja erityisesti kuosit. Aivan ihania ja ajattomia! Erityisesti mun sydän suli tolle Moln- pilvikuosille, mitä siis löytyy useammassa eri värissä. Näitä tuotteita löytyy lastentarvikeliikkeistä ja melkeinpä jokaisesta lastetarvikkeita myyvästä verkkokaupasta. Mun onnekseni löysinkin tolla kuosilla pinnasängyn reunapehmusteen Tori.fi:stä ja vieläpä harmaana, niinkuin olin haaveillut. Edulliseen hintaan, eikä todellakaan häpeile uudelle! Lisäksi mulla on samaa sarjaa hoitopöydän pehmuste/hoitoalusta, minkä mun äiti osti mulle, kun sen niin kovasti halusin. Onneksi oli synttärit viime kuussa, niin oli hyvä syy vähän pyytääkkin sitä, heh. Ja nyt sitten sain vielä kolmannen palasen tätä sarjaa vaunuihin. Ah tätä ilon ja onnen määrää!

Vaikka oltiinkin sitteriostoksilla, niin shoppailukierros mystisesti jatkui Lindexin lastenvaatepuolelle, kiitos P:n. Mutta en valita! Jo heti ovesta sisään astuessa mun silmään pisti lasten välikausihaalari, mikä oli lähes pakko saada. Siis mopsihaalari, for real! Mun äidillä on siis mopsi ja oon aivan rakastunut kyseiseen rotuun ja haaveena olisi saada joskus omakin mopsivauva meille, pitää vaan keksiä keino suostutella V tähän hankintaan.. Kahmaistiin haalari kainaloon ja ennenkuin kassalle kerettiin, niin P otti sitten vielä hyllyn reunasta pipon ja kuolalapun, pitäähän asukokonaisuuden olla täysi! Tää haalari on kyllä ehdottomasti yks mun lemppari vaatekappaleista, enkä malttais millään odottaa, että pääsen Töpselin siihen vuoraamaan.

Matka jatkui Prismaan, muttei sieltäkään löytynyt sellaista yksilöä, minkä olisin palavasti halunnut. Ja tavalliseen tapaani, lähes aina Prismassa käydessäni, haluan käydä eläinkaupassa. Katsomassa kaloja. Ja niin me sitten käytiin, katsomassa kaloja. Samalla tulee yleensä katsottua jyrsijätkin ja niin kävi tälläkin kertaa. Poikkeuksena kuitenkin, että mun iskä halusi kääpiöhamsterin. Ja osti kääpiöhamsterin. Nää on näitä!

Pakattiin "Raita" autoon ja jatkettiin vielä kolmanteen sitterikauppaan ja sieltä se sitten löytyi! Aluksi olin ajatellut sitä ihan perus keinuvaa mallia, mutta tämä yksilö oli kokonsa ja rakenteensa puolesta aivan ihana. Tavallaan jopa yllätyin siitä kuinka vankkaa tekoa tämä malli on, vaikka ulkonäkö viestii mun silmään vähän muuta!

Sitterin pystyy säätämään kahteen eri asentoon ja pehmusteet on irrotettavat, jolloin se mukautuu lapsen kasvun myötä isommaksi. Puhdistuksen kannalta myös erittäin kätevää, kun kankaat saa irti.

Rungossa on naksautettavat tuet, jolloin sitteri pysyy paikallaan, jos ei halua sitä keinutella. Lisäksi sen saa helposti kasaan ja näin ollen myös mukaan jonnekin, jos tarve vaatii. Mukana tuli kantokahvallinen säilytyspussi, missä sitterin saa helposti säilytettyä tai kuljetettua. Kaksivaihteinen tärinätoiminto ja lelukaari myös ehdotonta plussaa. Mun mielestä sitteri on myös todella kevyt kiikutella, niin J:kin voi sitten vauvaa keinutella, jos haluaa, ja luulen, että haluaa.

Mulla on kyllä aivan ihania ihmisiä ympärillä, ketkä on auttanut todella paljon vauvantarvike hankinnoissa. En voi edes kuvailla miten iso apu perheestä on ollut jo tässä vaiheessa! Lisäksi mun iltaa piristi tosi kovasti, kun saatiin J:n viikko-viikko järjestelyt sumplittua niin, että hän on meillä aina V:n aamuvuoroviikoin, mikä siis helpottaa nimenomaan mun arkea vauvanhoidon ja jaksamisen suhteen. Tästä tuli heti paljon helpottuneempi olo, eikä se jaksaminen enää huoleta niin paljon, kun V pystyy olemaan enemmän kotona silloin kun J on meillä.


Iso kiitos perheelle, ystäville ja tutuille kaikesta tuesta ja avusta, olette korvaamattomia!

Familytime by Jennamama

Lähtölaskentaa

Laitoin just astianpesu- ja pyykinpesukoneet jylläämään, keittelin kupin suklaakahvia ja ajattelin tulla päivittelemään vähän mun tekemisiä ennenkun mun serkku tulee käymään kahvilla. Oon tänään kerennyt jo käymään pienellä happihyppelyllä (painosanalla pienellä, koska unohdin mun lapaset kotiin..) ja pakkasin Töpselin sairaalakassin loppuun, kun se homma jäi eilen vähän kesken.

Tänään jäljellä 25 päivää laskettuun ja h-hetki on päivä päivältä lähempänä. Jännitys alkaa jo pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon ja eilen päätin sit, että on aika alkaa pakkailemaan jo sairaalakasseja. En oo koskaan ennen tätä joutunut tekemään, joten asia on mulle täysin uusi, enkä oikein tiennyt, että mitä kaikkea vauva sitten sinne tarvitsee. Pakkasin mukaan reilusti vaatetta ja varmuuden vuoksi kahta kokoa; 50 ja 56 senttisiä, jos vaikka sattuiskin olemaan isompi tapaus ja ihan pienimmät vaatteet ei oiskaan sopivia. Toivottavasti ois kuitenkin suht pieni poikanen synnytystä ajatellen!

Mukaan pakkailin;

• muutaman kappaleen bodeja ja housuja
• 2 hattua, toinen ohuempi ja toinen vähän paksumpi
• 2 paria sukkia ja villasukat
• sukkahousut 
• tumput
• kokohaalarin
• toppapuvun
• ulkotumput ja -töppöset
• 2 tuttia

Luulen, että näillä vauva pärjää hyvin sen pari päivää, kunnes päästään kotiin. V:n kanssa ajateltiin, että omilla saikkulaukuilla ei niin kiire ole, vaan varmaan keretään ne sitten pakkailla kun lähtö tulee. Tuskin ensisynnyttäjillä se synnytys kuitenkaan käynnistymisen jälkeen on ihan vartissa ohi! Eli ei mitään hätäkiirettä pitäisi asian kanssa tulla. Toivottavasti.

Eilen käytiin myös synnytysvalmennuksessa keskussairaalalla. Mulle tästä kolme tuntisesta tietopläjäyksestä oli iso apu, koska siellä käytiin asiat läpi synnytyksen käynnistymisen alkamisesta, vauvan kotiin lähtöön ja hoitamiseen asti. Nyt kun synnytysosasto ja kivunlievitysmenetelmät on kertaalleen läpi käyty, niin voi turvallisin mielin keskittyä odottamaan ja keräämään voimia, sekä miettiä, että mikä olis just mulle se paras tapa selviytyä tulevasta "maratoonista". Yleisesti ottaen mulle jäi tosta käynnistä sekä innostunut olo, kuin vähän jännittynyt ja pelokaskin. Mutta hei, h-hetki on lähellä ja se on ihan normaalia, senkin opin siellä!

Tänään on ollut aivan ihana, aurinkoinen päivä ja musta tuntuu, että näistä päivistä saa aina tankattua itteensä sitä positiivista energiaa ja jaksamista. Vaikka mulla onkin ollut tosi tylsä päivä yksin kotona, kun V:kin on töissä eikä oo mitään seuraa, niin silti jaksaa hymyillä ja meinasinkin, että voisin leipoa sämpylöitä ruualle, sitten kunhan V pääsee töistä kotiin. Tän päivän menu siis todennäköisesti tonnikalapastaa ja tuoreita sämpylöitä. 

Pakko tähän loppuun vielä avautua elämää suuremmasta ongelmasta, mikä tuottaa mulle harmaita hiuksia. Nimittäin selfiet. Kun katon itseäni peilistä ja totean, että joo, tänään on hyvä päivä ottaa kuva tästä omasta naamasta, niin lopputulos; kameran kuvarullassa on 837 selfietä, missä ne ilmeet on just sellasia, että päässä rupee soimaan SANNI:n "Että mitähän vittua" ja sit kun vilkasen taas peiliin, en ymmärrä, että mikä mättää.. Mun puhelimessa on varmaan jotain vikaa tai sit se on vaan tää naama. En tiedä. Siirryn tästä varmaan gigantin sivuille kattelee jos sieltä löytys helpotusta tähän ongelmaan ja kuvatkin rupeis onnistuu. No, mutta aina sieltä miljoonan kuvan joukosta onnistuu jotenkin karsimaan ne vähiten epäonnistuneimmat otokset, mitkä kehtaa just ja just julkastakki. Silloin tällöin. 

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Familytime by Jennamama

Thrift shopping

Mun on jo useemman viikon tehnyt mieli lähteä ja tänään sit panin tuumasta toimeen ja lähdin yhden mun lempiharrastuksen pariin, nimittäin kirppistelemään! Tää on tavallaan mun ja mun äidin yhteinen juttu ja ollaankin viimeisen puolen vuoden aikana harrastettu tätä aika ahkeraan. Kirppispaikkojen penkomisen ohella tulee vaihdettua kuulumiset ja purettua vähän sydäntä; niin hyvät, kuin huonotkin asiat. Tavallaan tää on siis myös mun terapiatuokio!

Aamulla soitin äidille ja kysyin jos hän lähtisi mun kaveriksi kiertelemään kirppareita ja niin sitä taas mentiin. Ja tätä menoa menikin sitten neljä tuntia! Tavallaan säälin mun pikkuveljeä ja hänen tyttöystäväänsä, jotka lähtivät myös mukaan, koska tällä reissulla menikin ennätyspitkään ja kaikki olivatkin lopussa jo ihan nälkäkuoleman partaalla.

Tykkään kirppistelystä oikeestaan sen jokaisessa muodossa; niin kirppispöytien penkomisesta, kuin facebook-kirppareilla "av, yv, kunto, kai-kai, mitat,"- jonottelusta ja tori.fi:n kautta shoppailusta. Oon suurimman osan vauvanvaatteista ostanut kirppareilta ja vitsi mitä aarteita oonkaan löytänyt sieltä! Eihän pienten vauvojen vaatteet edes kulu käytössä, joten miksi ostaa kaikki uutena, jos kirpparilta saa samaa PALJON halvemmalla? Ollaan myös pinnasänky, reunapehmuste ja hoitopöytä löydetty tori.fi:stä ja olen todella tyytyväinen näihin hankintoihin, vaikka ovatkin käytettyjä. Nekin itseasiassa voisin esitellä tänne joskus!

Tänään etsiskelin pääasiallisesti kodin sisustustavaraa, mutta vaikka kuinka yritin kulkea silmät kiinni etten ostaisi vauvalle enää yhtään enempää vaatteita, niin matkaan tarttui kuitenkin yksi yökkäri ja kolme paria pikkusukkia. Tätä menoa pikkuherra ei ehdi käyttämään vaatteitaan kun kerran, ennenkuin ne jäävät pieniksi. Niin paljon niitä jo on! Ostin itsellenikin yhdet H&M:n mamaleggarit. Nää oli ihan MUST- ostos, sillä pöksyissä oli vielä hintalappukin kiinni, joten en voinut vastustaa kiusausta; täysin uudet housut, kirppishinnoin!

Näiden muutaman vaatekappaleen lisäksi löysin aivan ihania sisustusjuttuja. Mua ärsyttää V:n kuulokkeet, johdot ja muut tietokonehärpäkkeet, mitä hän kylvää toisinaan tv-tasolle, joten oon tähän miettinyt jotain koria, mihin ne voisi piilottaa. Poissa silmistä, poissa mielestä! Nyt se sitten löytyi. Ihana matala laatikko/kori, mikä saattuu vieläpä olemaan samaa sarjaa mitä meillä jo on kotona. Mua kans harmitti yks päivä ihan hirveesti kun mun yks "kivi/betoni/mikälie" -taulu tippui seinaltä lattialle ja halkesi. Vaikka V lupasi liimata sen, niin hankin kuitenkin tilalle kaksi uutta taulua ja roikkuvan sydänhärpäkkeen ja kas, kuin taikaiskusta, myös mun särkynyt sydän saatiin parsittua kasaan, eikä se yksi halkeama tunnu enää niin pahalta. Kätevää! Ja koska pääsiäinen on tulossa, niin ostin myös pienen korin ohraruohon istutusta varten.

Sanonta "Less is more" pätee siis myös rahaan. Kirppistelkää ystävät!

Familytime by Jennamama

Hyviä uutisia!

Tänä aamuna katsoin kelloa 5:59 ja kello 6:19 totesinkin, että taitaa nämäkin unet olla tässä. Eikun Moccamasteri tulille ja aamupalalle.. Mulle on monet sanoneet "nuku vielä kun se on mahdollista", vaan enpä olisi uskonut, että vauva herättelee jo tässä vaiheessa, ennenkun on edes syntynyt! Mulla on puhelimessa joku raskaus-sovellus, mistä voi seurata raskauden etenemistä, merkkailla painot ja neuvolat ym. ylös, mikäli haluaa. Se jotenkin herättää mut siihen todellisuuteen, että enää ei ookkaan pitkä aika h-hetkeen ja musta tuntuu, että vastahan testi näytti kahta punasta viivaa. Ihan hullua, miten tää aika on kulunut!

En oo hirveesti lisäilly mitään masukuvia minnekkään mediaan ja julkisilla paikoilla kulkiessanikin tykkään kulkea sellasissa "ei niin huomiota herättävissä"-vaatteissa. En tiedä, mutta musta tuntuu, että näytän enemmän vaan pulleelta, kun raskaalta ja siks varmaan ei oo huvittanut lisäillä mitään kuvia tai kulkea muutenkaan mahaani esitellen. Monet on sanoneetkin, että tää maha on ollut pieni koko raskauden ajan ja takki päällä ei välttämättä edes huomais, että vauva siellä köllii, vaikka viikkoja tulee huomenna 36+0 (rv37)! 

Tänään tosiaan käytiin neuvolassa tsekkailee taas äidin ja vauvan vointia ja kaikki oli kunnossa, kuten pitääkin. Jopa rauta-arvot, joista olin vähän huolissani. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että paino oli laskenu viime kerrasta melkein 1,5 kiloa ja näin ollen koko raskauden aikana kertyneitä kiloja on tähän asti tullu vasta 7 kg! Sinäänsä ihan ilonen uutinen mulle, että ei oo hirveemmin sitä "ylimäärästä" tullut, mutta en ois uskonu, että se voi vielä tässä vaiheessakin laskea, koska vauvan painohan nousee just nyt hurjaa vauhtia. 

Koska mulla alko äitiysloma ja V on ollut tähän asti kotona J:n kanssa vuoroviikot, niin on väkisinkin jouduttu miettimään nää työkuviot uusiksi. Tällä viikolla V kävi sit työhaastattelussa ja lupasin viedä sen pihville, jos tärppää. Ja kappas, niinhän se saikin sen työn! En kyllä yhtään epäillytkään, etteikö saisi ja ollaan kyllä tosi ylpeitä meidän isistä. On se pihvinsä ansainnut. Tuntuu, että paino putoo aina harteilta, kun taloudellisesti menee hyvin, eikä siitä tarvii olla huolissaan kaikkien muiden juttujen ohella. 

Seuraava juttu mitä oonkin jo nyt vähän alkanut jännittää on V:n tulevat työajat. Kyseessä on siis kolmivuorotyö ja iltavuoroviikot sattuu just aina samoille viikoille kun J on meillä. Eli päiväkoti ei siis ole vaihtoehtona, ainakaan alkuun. Kyllähän me ollaan J:n kanssa kahdestaankin pärjätty, jos V:llä on ollut menoa, mutta tähän yhtälöön kun lisää vauvan, niin kuvio on mulle täysin uusi. Joudun käytännössä opettelemaan vauvan hoidon samalla, kun vahdin 2-vuotiasta pirivieteriä. No, mutta eikös se niin oo, että vaikeudet on tehty voitettaviksi, joten enköhän mä tästäkin haasteesta selviydy! Onneks mulla on mahtava perhe, joka varmasti pystyy auttamaan, jos tulee paha paikka. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Familytime by Jennamama

"Diamonds are a girl's best friend"

Viime aikoina niukasti nukuttujen öiden jälkeenkin oon heränny yleensä virkeenä ja jaksanu touhuilla koko päivän. Tänään oon kuitenkin ollu poikki aamusta alkaen, vaikka sainkin nukuttua melko hyvin ja heräsinkin vasta J:n herätessä. Mielessä rupesikin heti kummittelemaan raudanpuutostila.

Muutama viikko sitten äitiysneuvolassa todettiin, että mun rauta-arvot olivat todella alhaalla ja näytinkin silloin ihan haamulta ja olin itsekin huomannut vireystasoni laskeneen. Silloin mulle määrättiin rautatabletteja otettavaksi kahdesti päivässä. Parin viikon jälkeen rauta-arvot olivatkin nousseet normaaliksi, minkä huomasin kyllä itsekin silloin vireyden palauduttua. Edellisellä neuvola käynnillä kysyinkin, että voisiko annostusta laskea yhteen tablettiin päivässä ja sovittiinkin, että jatketaan sillä, jos koen sen riittävän. Nyt kuitenkin tuntuu, että vireystaso on lähtenyt taas laskuun, joten ei auta kun palata samaan vanhaan, ja kokeilla, jos se sillä tupla-annostuksella taas helpottaisi. Onneksi tällä viikolla on taas aika käydä neuvolassa katsomassa sekä äidin, että vauvan vointia, niin samalla selviää sitten tämä rauta asiakin!

Tänään on muutenkin ollut vähän jännä päivä, sillä kaiken sen väsymyksen lisäksi alkoi tuntua, että kroppa antaa merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Koska viikkoja on mittarissa sen verran, että käynnistyminen voisi ollakin hyvin mahdollista, niin päätin soittaa äitipolille. Sieltä käskivätkin tarkkailla omaa vointia ja seurailla vauvan liikkeitä. Onneksi kyse oli vaan jostain ohimenevästä tukalasta olosta, sillä mun mielessä pyöri vain ajatukset; "En jaksa synnyttää tänään" ja "Hitto, jos tää syntyy nyt, niin ne mun tilaamat vaunut tulee vasta parin viikon päästä..". Huvittaa, miten ihmismieli reagoi erilaisiin tilanteisiin ja mun mieli oli näköjään tänään tätä mieltä.

Välipalan ja päikkäreiden jälkeen huono olo helpottikin sen verran, että pesin TAAS pyykkiä, tänään kuitenkin vaan pari koneellista. Siis mistä se kaikki pyykki tulee? Ei mitään hajua, mutta nyt on pesty parin päivän aikana VIISI koneellista ja tähän määrään on sisältynyt niin perusvaatteita, petivaatteita kuin V:n työvaatteitakin. Nyt illasta, kun J:n nukkumaanmeno aika koitti ja poika saatiin unille, niin ajattelin jatkaan yhtä niistä mun miljoonasta keskenjääneestä DIY/käsityö- projektista.

Löysin joskus äitiysneuvolan aulasta kasan lehtiä, mitä sai ottaa, ja nokkelana tyttönä bongasin sieltä tottakai jonkun "timantti/himmeli/mobile"-ohjeen, mikä vaikutti kivalta idealta toteuttaa omaan kotiin. Mun äitipuoli sanoikin joku aika sitten, että mulle on muodostunu pesänrakennusvietti ja kyllä oon ihan samaa mieltä! JOTEN tän "pillitimantti"-ohjeen innostamana ostin tarpeet tätä varten ja rakensinkin yhden timantin valmiiksi. Totesin, että ei hyvältä näytä ja se jäi siihen. Nyt sitten ajattelin kokeilla tätä uudestaan ja ihan hirvee tuli tästäkin timantista! Onneksi tälläsenä "en luovuta"-ihmisenä tein sit kuitenkin vielä kolmannen timantin ja kappas, sittenhän se onnistui, kuin onnistuikin ja siitä tuli ihan nätti! Eikös se sanontakin kuulu, että "kolmas kerta toden sanoo" ja pätee näköjään tähänkin projektiin. Vielä pitäis onnistua tekemään noita nättejä yksilöitä muutama lisää ja saada ne vielä yhdessä kokonaisuutena näyttämään hyvältä. Huoh. No, pitää kävellä käsityökauppaan ostamaan jotain timatteja tai puuhelmiä noiden isompien "timanttien" kaveriksi, niin eiköhän siitä jonkin näköinen "timantti/himmeli/mobile" muotoudu. Tässä siis yksi niistä monista keskeneräisyyksistä, mistä aiemmin jo mainitsinkin.

Tähän projektiin ei siis tarvii muuta kun pillejä ja ohutta rautalankaa, jos joku muukin innostuu tätä kokeilemaan. Jos kaupoista ei löydy oikean värisiä pillejä, niinku mun kohdalla meinas käydä, niin toki voi "spreijata" sitten itselleen mieleiseks ja lisäillä niitä helmiä kaveriks. Seuraava haaste tuleekin varmaan olemaan, että mihin ton valmiin härpäkkeen sit ripustaa kotia koristamaan. Jos tää ei mun ja V:n makkarista itselleen paikkaa löydä, niin sit varmaan poikien huoneeseen.

Onnistuneita askarteluhetkiä kaikille !

Familytime by Jennamama