Just another mommy day

Tässä mäkkisafkaillessani ajattelin tulla kertoilemaan mun tän päiväsestä erävoitosta mökkihöperyyttä vastaan. Niinku aiemmin jo mainitsinkin, niin oon ajatellu panostaa enemmän myös itseeni. Tavoitteena siis pyrkiä sosialisoitumaan enemmän ja tekemään niitä itselle mieleisiä juttuja, sillä viime ajat on menny sisällä nököttäessä. Ollaankin Töpselin kanssa oltu tänään aktiivisia ja nähty ihmisiä. Mun täti kävi lapsineen kyläilemässä aiemmin päivällä ja hekin olivat hankkineet vauvalle lahjan; Star Wars bodyn ja housut. Ja kyllä, nääkin oli aivan ihanat ja oikein mieleiset tän mamman silmille, mutta en tajunnut kuvaa tänne nyt ottaa. Harvemmin tulee mun tätiä nähtyä, joten oli tosi kiva pitkästä aikaa jutella ihan livenä. Olikin hänen kanssaan puhetta, että pitäisi kylätellä vähän useammin.

Myöhemmin lähdettiin käymään mun äidin luona, joka asuu siis ihan pikkumatkan päässä meidän kodista. Aiemmin ollaan liikuttu autolla, mutta tänään ajattelin koeajaa meidän uudet vaunut ja hyvinhän ne rullasi, niin ylä- kuin alamäetkin. Tää oli vauvan ensimmäinen vaunulenkki, joten äidin luokse rullailu oli ajallisesti sopiva aloitusmatka. Äidin luona pelailtiin Unoa ja viikon nostalgiahetken tarjos mun sisko, joka antoi mulle sellasen karkkikaulanauhan. Musta tuntuu, etten oo noitakaan nähny, saatika syöny aikoihin. Ja nyt tarkotan OIKEESTI aikoihin. Tai sit en vaan muista, mutta anyway, samalta maistui kuin lapsenakin.

Loppuun vielä pakko sanoa erikoiskiitokset poliiseille, jotka antoi meille tietä suojatiellä. Vaikka meillä oli vielä hyvin matkaa suojatien alkuun ja siitä olisi kerennyt auto mennä hyvin ensin, niin nämä poliisit pysähtyivät odottamaan, että me tepsuteltiin siitä yli. On oikeesti ilo huomata, että tollasia ihmisiä on, jotka siirtää sen oman kiireen hetkeksi syrjään ja antaa tietä muille. Mulle tuli ainakin tosi hyvä mieli tästä. Tälläsiä arjensankareita lisää.

-Jemma