Pitääks kesäkunto saavuttaa?

Nyt kun meille tänne Joensuuhunkin vihdoin ja viimein, kaikkien näiden räntä/lumi/loska/vesi/raekuurojen jälkeenkin saatiin kesä, niin mielessä on vähän väkisinkin pyörinyt tää ikuisuusasia, mikä vuodesta toiseen vainoaa varmaan lähes jokaista suomalaista, nimittäin kesäkunto. Hohhoijaa, jokavuotinen uudenvuodenlupaus paljastuu valheeks viimestään tässä kohtaa vuotta. Oonko kunnossa tänäkään vuonna? No en! Mutta täytyykö mun edes olla?

Tää aihe pomppas mun mieleen taas ihan yllättäen, kun selailin noin tunnin verran Instagramia sohvalla löhötessäni. Tän tunnin aikana tuli katsottua varmaan satoja kuvia treenatuista kesävartaloista ympäri maailmaa ja ihasteltua sitä päivetystä, jonka jotkut onnekkaat onnistuu itselleen grillaamaan. Allekirjoittanut kun ei saa kun kauniin punaisen hehkun kesäisin! Anyway, nyt kun säät lämpenee ja vaatteet vähenee, niin tulee kiinnitettyä itsekin huomiota tähän omaan kesäbodyyn, mikä ei nyt oo ehkä ihan niin mintissä mitä haluisin, eikä oo koskaan ollutkaan.

Tää vuosi tuntuu olevan mulle jotenkin viime vuotta vaikeempi. Vaikka paino on sama ja ulkoisesti suuria muutoksia ei oo tapahtunut suuntaan tai toiseen, niin raskaus on silti jättänyt jälkensä tähän varteen. Nää niin kutsutut "raskausarvet" on ennemminkin mun itsetunnossa, kuin kropassa. Tavallaan se tieto, minkä matkan oma keho on kulkenut viimeisen vuoden aikana, saa aikaan sen, että tunnen itseni ihan ryhdittömäksi ja veltoksi rihmakinkuksi, vaikka se ei ulkoisesti siltä näyttäisikään. Tän asian kanssa mulla riittää vielä sisäistettävää, mutta hei, ei mulla oo kiire!

Aion nauttia tästäkin kesästä ihan täysillä ja oon innostunutkin nyt vaunuilusta ihan eri tavalla, kun aurinkokin on mukana matkassa. Aion viettää aikaa rannalla ja syödä kaks jätskiä päivässä jos huvittaa, miettimättä sitä, mitä muut ajattelee mun "äitivartalosta". Ja tästä päästiinkin hyvin aasinsiltana just tähän kysymykseen; mitä muut musta ajattelee? Vai ajatteleeko? Musta tuntuu, ettei kukaan tosissaan mee rannalle vaan tuomitakseen muiden ihmisten kesäkuntoa. Tai jos menee, niin se on jo aika surullista ja me -turhien lupausten tekijät- voidaan nousta niiden ihmisten yläpuolelle. Luulen et meitä on kuitenkin enemmistö! Ja loppujenlopuks, onko sillä väliä, mitä joku toinen on musta mieltä?

Miks me ajatellaan näitä juttuja? Kuka sen on päättänyt, mikä kroppa on se "oikealla" muotilla valettu? Miks mun pitäis olla yhtä laiha, kun VS:n alusvaatemallit tai omistaa fitnessmallin kroppa? Tai saada kahvipavun väritys pintaan? Miks ihmiset tuomitsee toistensa ulkonäköä ylipäänsä? Ja mikä on oikeesti se surullisenkuuluisa kesäkunto? Tunnen monia ihmisiä, jotka on mun mielestä kauniita, mutta ketkä on tyytymättömiä itseensä. Kauneusihanteet on olleet olemassa aina ja varmaan tulevatkin olemaan, mutta miksi? Jokaisella on kuitenkin se oma kauneusihanne, niin kuka sen "kultaisen keskitien" kauneusihanteissa voi määrittää?

Näihin mietteisiin on hyvä (taas) päättää päivä. Iloitkaa ihmiset omista vartaloistanne. Te ootte kesäkunnossa just sellasina, kun te ootte. Rakastakaa välillä myös itseänne ja nauttikaa kesästä!


-Jemma