Hän on täällä!

Koska blogin päivittely on jäänyt multa väliin, niin ajattelin nyt tulla kertoilemaan oikein pidemmän kaavan mukaan mun viikosta. Kulunut viikko on EHDOTTOMASTI ollut koko mun elämän mullistavin. Yhdessä hetkessä musta tuli äiti! Tähän viikkoon on kätkeytynyt niin paljon uusia asioita, iloa, onnea ja ennen kaikkea rakkautta. Tunnetta, mitä en oo koskaan ennen tuntenut. Oon oppinut aivan älyttömästi ja ollut todella väsynytkin, mutta silti oon nauttinut joka hetkestä, äitinä. Tää kyseinen pieni ihme syntyi sunnuntaina 26.3, kuusi päivää ennen laskettua aikaa. 

Sunnutai aamuna heräsin noin kello 6 aikaan kipuihin, mitkä sitten osasin tulkita supistuksiksi. Automaattisesti aloin laskea supistusten välejä, mitkä olikin noin 5 minuuttia ja kestoltaan noin minuutin mittaisia. Vähän jo epäilin mun omaa laskupäätä, kun olin lukenut, että väli pitäisi olla alussa pidempi? Anyway, soitin synnärille, mistä ohjeeksi tuli, että ole vain niin kauan kotona, kun pystyt (ellei vedet mene), sillä avautumisvaihe on ensisynnyttäjillä aika pitkä ja se aika on mukavampi viettää kotona. No, tein työtä käskettyä ja neljä tuntia kärvisteltyäni mulla alkoi jo usko loppua koko hommaan ja sanoinkin jo V:lle, että vitsi mä oon huono tässä, kun en siedä tätä kipua edes näin varhaisessa vaiheessa. Onneks V jakso tsempata ja rauhoitella tosi sinnikkäästi. En ois oikeesti pärjänny ilman apua supistusten tullessa, sillä kivut olivat OIKEASTI todella kovat. No, neljän kotona vietetyn tuskallisen tunnin jälkeen lähdettiin sairaalaan ja onneksi lähdettiin! Perille kun päästiin, niin olin auki jo 8 senttiä ja kätilö jo sanoikin, että todella nopeasti oli tapahtunut ja pitkään olin kivuissani sinnitellyt! Kivunlievitys valikoima olikin tässä vaiheessa karsiutut yhteen vaihtoehtoon; kohdunkaulanpuudutukseen. Tämän kuullessani olin jo ihan hysteerinen, sillä olin ajatellut, että mulla ois ees vaihtoehtoja, mutta niillä mennään mitä suodaan ja senkin laitto oli siinä ja siinä, mutta onneksi ehdittiin juuri ajoissa! Synnytys tapahtuikin siis kyseisen puudutteen ja ilokaasun voimalla. 

Kokonaisuudessaa synnytyksen kestoksi merkittiin 5h 18min, mikä siis tarkoittaa, että salissa ei keretty olla kun tunti ja poika oli jo maailmassa. Jos olisin vielä kotona pidempään kärvistellyt, niin poika ois syntynyt varmaan sohvalle, mutta onneksi ei! Huh. Pituutta tällä ihmeellä oli 49 cm ja painoa 3680 g, vaikkakin papereihin oli merkattu 3675 g. Pääpiirteittäin synnytys sujui mun mielestä hyvin ja oon tavallaan aika onnellinen, että se oli noin pian ohi, vaikka hirvee kaaos se koko tilanne mun näkökulmasta oli. Pääasia, että poika syntyi terveenä ja äitikin selvisi ehjin nahoin. Ainakin melkein (heh)! 

Osastolle siirryttäessä saatiin perhehuone, mikä oli mun mielestä aivan ihana juttu, sillä V:kin sai olla yötä. Lisäksi meitä kävi päivittäin ihmisiä katsomassa, niin heidän kanssaan oli mukava sitten siellä huoneessa olla. Meitä neuvottiin ja autettiin tosi hyvin vauvan hoidossa ja mun on pakko sanoo kyllä erityiskehut yhdelle kätilölle. Hän oli kaikinpuolin aivan ihana; mukava, rauhallinen, iloinen ja kärsivällinen. Häneltä saatiin vielä onnen toivotukset kotiinkin ja tsempit jatkoon. Aivan mahtavaa, kun hänestä näki kuinka nauttii työtään vauvojen parissa!

Kotiin päästiin lähtemään keskiviikko aamuna ja olin tästä aivan haltioissani; omat vaatteet, oma koti! Oon tän viikkoa saanut opetella vauvan hoitoa ihan rauhassa, V:n ollessa töissä puolet päivästä. Viikkoon on mahtunut niin aristelua siitä, että rikon tämän pienen nyytin, kuin herkistelyäkin vauvaa katsoessa. Miten voikaan ihminen olla niin rakas, niin täydellinen, että edes sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, kun häntä katsoo. Uskomatonta. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että homma on hanskassa, vaikka varmasti on vielä paljon opittavaa, mutta hei, mulla on aikaa! Perjantaina käytiin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä painokontrollissa ja poika saikin kehuja, että paino on lähtenyt erinomaisesti nousuun. Oon kyllä oikeesti kelloa kytäten syöttänytkin vauvaa, että nää kehut oli ilo kuullakin! Hän kun on niin sikeä uninen ja rauhallinen tapaus, ettei välttämättä itse herätä ollenkaan syömispuuhiin, vaan herätyskellon kanssa mennään yöt ja päivät syöttövälejä laskien. 

Mun äiti on käynyt päivittäin katsomassa vauvaa ja auttanut aivan todella paljon kauppareissujen ja kotitöiden kanssa. Vauva on saanut paljon huomiota ja rakkautta niin ystäviltä, kuin sukulaisiltakin, ihania lahjoja unohtamatta. Oon niin kiitollinen, että mulla on näin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä!

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa joka hetkestä!

Familytime by Jennamama