- Kapusta paloi kiinni hellanlevyyn kun rupesin laittamaan ruokaa, en laittanut enää.
- Ajattelin paketoida kummipoikani synttärilahjan pikkukiireessä ennen juhliin lähtöä; leikkasin ryttyisestä ja repaleisesta lahjapaperista liian pienen siivun, mikä ei mittailuista huolimatta riittänyt lahjan ympäri, enkä löytänyt teippiä. Luovutin, ja siirryin lahjakassiin.
- Juhliin päästyäni V soittaa, että olin unohtanut aiemmalta kauppareissulta hänen korttinsa minun lompakkooni. Eikun neuvomaan sille osoitetta, mistä kortin voi noutaa.
- Juhlista lähtiessä piti kortti käydä hakemassa takaisin (, että pääsen uudestaan kauppaan..) ja käydä tilalle nostamassa käteistä V:lle.
- Kaupassa käydessä kortti ei enää toimi, jono asiakkaita katsoo mua kun jotain kerjäläistä, kun yritän soittaa V:lle, että mikä mättää. Myyjä teki mulle kuitin tallennuksen, että pystyin päästämään ihmisiä mun ohi asian selvittelyn ajaksi, tukkien tietysti samalla toisen puolen ostoshihnasta. Yritin korttia uudestaan, toimi. Ja näin on käynyt mulle jo kahdesti kuukauden sisällä samassa kaupassa. En näytä kohta naamaani enää siellä.
- Ostokset kotiin, milloin huomaan, että mun aikaisemmin pöydälle siirtämät ruokatarpeet on jääneet sille sijoilleen ja pilallahan ne nyt on. Rattaat kyytiin ja äidin luokse tarkoituksena lähteä pelaamaan sulkapalloa. V soittaa, että oli unohtanut ostaa makkarat saunailtaan. Ja tämä neiti jättää vauvan ja rattaat kyydistä äidille ja suuntaa kaupan kautta saunatiloille. Ja kortti vaihtuu takaisin omistajalleen ja käteinen minulle (edellinen käteisnosto reissu siis täysin turha..).
- Kaiken tän ristiinrastiin ajelun päätteeksi jätän äitini auton (minkä tankin oon rällännyt tyhjäksi) parkkiin ja lähden kiireellä kävelemään kentälle, minne meidän oli tarkoitus porukalla mennä pelaamaan. Puolivälissä matkaa tarkistussoitto äidille, oottehan te nyt siellä, etten turhaan kävele. Vastaus: Me ollaan kotona ja odotetaan, että saadaan sun laukusta vaippa vauvalle. Matka takas äidin pihaan mars!
- Äidin luona jo kiukusta kihisten totean, ettei mun kannata mihinkään lähteä tällä karmalla. Rattaat takaisin autoon, vauva kaukaloon ja kotiin.
- Kotona huomaan, että vauvan korvikepurkki on vuotanut laukkuun. Huooh.
- No pääasia, että vauva nukkuu kaiken kiukuttelunsa päätteeksi, joten voin keskittyä johonkin muuhun. Muokkasin siis blogin ulkoasun uuteen uskoon v-päissäni ja rupesin purkamaan päivän vastoinkäymisiä tänne. Lopputulos: Kirjoittaessa painoin jostain nappulasta ja tämäkin sekosi niin, etten saanut sitä enää korjattua. Aloitin alusta.
Silloin kun mulla menee huonosti, niin mulla menee huonosti näköjään kaikki. Ylös listattu siis vain päivän kohokohdat, mutta mukaan mahtuu laaja kirjo muun muassa aurinkolasien tippumista, puhelimen tippumista, avainten unohtamista ja hikoilua, unohtamatta vauvan itkua ja laukun leviämistä kolme kertaa äidin auton jalkatiloihin. Ihan näin paha karma mua ei ookkaan päässyt kovin usein yllättämään, luojan kiitos! Onneks tää päivä alkaa olla pulkassa, nimittäin tuntuu, että jos tää jatkus yhtään pidempään, niin irtois tukka päästä. No huomenna paremmalla jalalla ylös (koputa puuta). Laitoin tätä ankeutta piristämään vähän ilosemman otoksen parin viikon takaa, sillä mun puhelin mustas mun tänä päivänä otetut kuvat (sekin vielä..).
Parempaa viikonloppua!
-Jemma
